Etusivu

O-Ringen 2016

 

Ruotsin rastiviikko, eli tutummin O-Ringen järjestettiin tänä vuonna Sälenin tuntureilla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme jättäneet tämän jo perinteeksi kehkeytyneen kesäretken väliin kun sopivat majapaikat oli keväällä myyty loppuun siinä vaiheessa kun me hämäläisinä niitä tajusime kysellä.

Onneksi kisaviikkoa edeltävällä viikolla saimme vinkin että Helsingin Suunnistajilla olisi vapaana yksi 6h huoneisto aivan kolmen ensimmäisen osakilpailun kisakeskuksessa. Parin tunnin miettimisen ja (hyvin) nopean laivalippu tilanteen tarkastuksen jälkeen otimme ks. majoituksen ja laivaliputkin saatiin vielä hankittua. Itse kilpailuun ilmoittautumisen kanssa ei ongelmia ollut, koska ruotsalaisille kelpaa ilmoittautuminen vielä pari päivää ennen H-hetkeä.
Saimme vielä houkuteltua mukaan Pekankin jolla tuskin oli ehtinyt suunnistuskengät kuivua lauantaina päättyneen Fin5:sen jälkeen.

Siispä kolmen yön varoajalla lähdimme perjantaina 23.7. Helsingistä sinivalkoisella laivalla kohti Tukholmaa. Matkaa Tukholmasta Säleniin on karkeasti 420km mutta lasten kanssa matkatessa otimme välille pari sopivaa taukokohdetta. Avestassa ihailtiin lounaan ohessa maailman suurinta puuhevosta, Falunissa käytiin tarkastamassa vieläkö Lungnetin hiihtostadion on entisellään kevään 10milan jäljiltä ja Morassa tehtiin ruokaostokset siltä varalta että Sälenin ICA:ssa olisi jo hyllyt tyhjinä. Loppumatka köröteltiinkin sitten rastilipuilla varustettujen autojen letkassa kohti Sälenin tunturiylänköä. Majoituksemme oli Sälen Högfjällshotellin huoneistossa ja sinne päästessämme viritimme tietenkin heti Sisun -viirin parvekkeelle ja lähdimme katsastamaan takapihalle rakentunutta kisakeskusta, etenkin viimeisen rastin sijainti käytiin katsomassa tarkkaan.

Etapp 1, pitkämatka
Sunnuntai valkeni kirkkaana ja tiedossa oli hellepäivä, onneksi minulla ja Pekalla oli ns. aamulähdöt (Ringenillä on tapana että viikolla on yksi aamulähtö ja yksi iltapäivälähtö) joten pääsimme aloittamaan kisaviikon heti aamutuimaan ennen yhdeksää. Lähdöstä noustiin heti reippaasti avotunturiin ja heti alusta alkaen oli selvää että rastipisteet ovat vaativia mutta välit on mentävä tarkalla suunnalla. Pahin virhe tulikin sitten radan loppupäässä sillä ns. helpoimmalla rastilla. Maalissa kuitenkin olin tyytyväinen että viikko alkoi kohtuullisen varmalla suorituksella ja vaikka radalla oli mittaa reilu 10km niin välillä tuntui että näissä maisemissa voisi juosta vaikka iltaan saakka. Kisan jälkeen tehtiin "vahdin vaihto" kun Siri lähti metsään ja Pekka vei Sulon Miniknattiin (= lasten suunnistukseen), minä puolestani veryttelin Urhoa rattaissa työnnellen ja kisatunnelmasta nauttien.

Etapp 2, pitkämatka
Maanantaina oikeastaan jatkettiin siitä mihin sunnuntaina lopetettiin. Sää oli kirkas ja tarjolla oli edelleen hienoa hyväkulkuista avotunturia mutta edellistä päivää enemmän haastavia rinnerasteja metsän puolella. Oikeastaan ainoa virhe oli täysi ajatuskatkos kolmosella jossa tulin rastille ja vilkaisin koodin 115, ok ei ole minun ja jatkoin rinnettä alaspäin. Kun rastia ei tullut vastaan tarkastin koodin uudestaan ja olihan se 115 minun rastini, parit suomenkieliset kirosanat ja takaisin rastille, onneksi tuohon ei tuhraantunut kuin ~3min. Loppumatka menikin ilman mainittavia virheitä ja lopputuloksena oli kautta-aikain paras päiväsijoitus 16. Kisan jälkeen taas "vahdin vaihto" ja tällä kertaa lähdin Sulon kanssa Miniknattiin jossa teemana oli lasten Vasaloppet.

Etapp3, keskimatka
Tiistaina vuorossa oli keskimatkan kilpailu ja omalta osalta tarkkuutta vaati kartan mittakaavan muuttuminen 15tonnisesta 10tonniseen. Heti alussa juostiinkin alamäkeen ja vaati ainakin itseltäni melkoisesti jarrua että maltoin ottaa homman haltuun kun tuntui että rinteessä kaikki havainnoitava tuli vastaan liian nopeasti. Onneksi jarruttelu kannatti ja ykkösen jälkeen lähdettiinkin nousemaan kuruja pitkin ylös avotunturiin josta liput löytyivät edellispäivien opeilla. Kahdeksannen rastin jälkeen pudotettiin soista rinnettä alas ja tein virheen jota olin pyrkinyt erityisesti välttämään, lähdin rastilta parikymmentä astetta väärään suuntaan ja olin puolessa välissä rastiväliä aivan hukassa kun maasto ei täsmännyt oletettuun eikä saanut kiinni mistään, tässä jouduin ainoan kerran koko viikolla kysymään neuvoa eräältä ikämieheltä. Loppumatkakin meni sitten vähän "sinne päin" mutta onneksi maalissa selvisi että muillakin kilpaveljillä oli ollut hankalaa eikä eroa kärkeen tullut edellispäiviä enempää. Illalla yritimme käydä seuraamassa H/D21 Eliitin sprinttikilpailua mutta väkeä oli paikalla niin paljon että kun kunnon lapsiperheelle sopivaa katselupaikka ei löytynyt, palasimme kämpille analysoimaan suorituksiamme.

Tänä vuonna välipäiväksi oli valikoitunut keskiviikko ja päätimme viettää sen paikallista erikoisuutta ihaillen. Siispä pakkauduimme autoon ja ajoimme noin 90km pohjoiseen Fulufjälletin kansallispuistoon katsomaan Ruotsin korkeinta vesiputousta (Njupeskär). Paikalle saavuttumme saimme todeta että moni muukin oli valinnut samoin ja paikalla oli todellinen liikennekaaos kun kapean tunturitien varrella oli useiden kilometrien matkalta autoja ja ohitustilaa ei ollut. Saimme kuitenkin auton parkkiin tien varteen ja talsimme pari kilometriä kansallispuiston portille. Ylös vesiputoukselle kulki hienosti hoidettu luontopolku ja vaikka väkeä oli todella paljon mahduimme kaikki kiipeämään ylös tunturiin, kiipeäminen kyllä kannatti sillä vastassa oli mahtavat maisemat ja pohjoismaisessa mittakaavassa mitattuna todella korkea vesiputous (pudotus 93m).

Etapp4, pitkämatka
Torstai valkeni harmaana ja sateisena. Kilpailukeskus oli välipäivän aikana siirtynyt parin kilometrin päähän Lindvallenin hiihtokeskukseen jossa lähtöihin kilpailijat kuljetettiin tuolihisseillä. Minulla ja Pekalla oli lähtöajat vasta iltapäivän puolella, joten Siri lähti ensin suunnistamaan omaa suoritustaan (Sirillä oli ns. vapaa lähtöaika). Sade onneksi lakkasi, mutta ylhäällä tunturissa oli siltä heikko näkyvyys koska pilvet olivat alhaalla. Siri oli kuitenkin alkuviikon aikana oppinut jo tunturisuunnistuksen niksit ja teki viikon parhaan suorituksensa. Puoleen päivään mennessä sää kuitenkin kirkastui ja lähdimme Pekan kanssa omiin lähtöihimme luottaen sään pysyvän kirkkaana oman suorituksemme ajan. Kilpailijoita oli ohjeistettu etukäteen varaamaan hyvin aikaa lähtöihin siirtymiseen koska hissimatka otti oman aikansa, kuitenkin päästessäni oman hissini ala-asemalle, sain huomata että jono oli useita satoja metrejä. Hermot eivät antaneet periksi jäädä jonottamaan, joten lähdin muutamien muiden kanssakilpailijoiden tavoin kävelemään rinnettä ylös lähtööni. Nousua tuli 170m ja vaikka olikin kävellyt todella hitaasti jouduin odottamaan ylhäällä omaa lähtöäni vielä puoli tuntia, tulipa ainakin veryteltyä hyvin. Tämäkin osakilpailu käytiin avotunturissa, eikä alku vaikuttanut mitenkään hankalalta, ykkönen oli suhteellisen helppo ja kakkoselle päätin mennä suunnalla rinnettä viistosti nousten. Vaan eipä ne hermot pitäneet sitten siellä rinteessäkään, aloin etsiä rastia liian aikaisin ja virhettä tuli heti pari minuuttia. Kolmoselle menin omasta mielestäni hieman kiertäen, mutta sille välille tuli viikon ainoa kärkitila, ehkä rasti näkyi paremmin omasta tulosuunnastani. Tässä maastossa maapohja oli kivisempää ja nilkat olivat kovilla, parikin kanssakilpailijaa oli istuskelemassa mättäillä nilkkaansa pidellen, kun molemmat sanoivat olevansa OK jatkoin matkaani sen kummempia ihmetellen. Kasille oli pitkä väli alhaalta metsästä ylös tunturiin ja menin sen suunnalla mielestäni parasta reittiä, olin kuitenkin vetänyt hieman liian ylös ja ajoin rastista yläkautta ohi. Tajuttuani virheen laskin rinnettä takaviistoon ja havaitsin tunturin rinteessä pari eliitin suunnistajaa, huomasin että ei ne eliitin pojatkaan kovin tarkkoja olleet kun liian ylhäältä rastia hakivat. Leimattiin siinä sitten yhtä aikaa ja koska seuraavalle välille oli lähtösuunta sama, päätin ottaa pojista hyvän peesin. Eipä niiden perässä kyllä kauaan pysynyt koska juoksivat rinnettä sen verran kovaa, joten jatkoin omaa tahtia rastilleni. Sain siitä hetken peesistä kuitenkin sen verran hyvän draivin päälle että loppumatka meni hyvällä tahdilla ja puhtailla rastinotoilla. Viimeiset välit lasketeltiin laskettelurinnettä alas ja tulipa siinä nähtyä Salosen Terokin matkan varrella. Loppuveryttelyksi kävin kiertämässä kisakeskuksen läheisen uimalammen ja siellä oli veryttelemässä myös muuan Thierry, pakkohan se oli ohi juosta kun kerran mahdollisuus tarjoutui. Liekö ajatellut että mikähän Turhapuro se tuokin oli :)
Illalla toteutin Sulon toiveen päästä käymään majapaikkamme viereisen tunturin huipulla. Ihan ei pikkumies jaksanut koko matkaa kävellä, joten jouduin ottamaan hänet olkapäilleni ja kiipeämään 20kg lisäpainolla ylös 150m nousumetrin verran. Alaspäin oli myös sen verran jyrkkää penkkaa että kannoin pojan sieltä alas. Tuon iltalenkin jälkeen tuntui että jaloista oli kaikki voimat jo ulosmitattu eikä yöllä tahtonut uni maistua kun alaselkä vihoitteli.

Etapp 5, pitkämatka, takaa-ajo
Perjantaina oli tarjolla täysin aiemmista poikkeavaa maastoa. Raskasta suota ja tiheää metsää johon lähdettiin yhteistulosten mukaan takaa-ajona. Koska kärkisijat olivat jakautuneet viikolla useamman henkilön kesken, en ollut jäänyt kärkeen kuin reilut puoli tuntia. On aina yhtä juhlavaa kun on saanut hyväksytyt suoritukset ja päässyt takaa-ajoon mukaan, samoin tälläkin kertaa. Juoksusta ei vain tuntunut tulevan mitään, selkä ja lonkka olivat aivan jumissa eikä veryttelujuoksu suolla tuntunut parantavan tilannetta. Jäykkänä kuin rautakanki lähdin suunta kompassissa vetämään kohti ykköstä, liekö takaa-ajon kisajännitystä mutta hain ykköstä heti liian aikaisin ja otin heti alkuun parin minuutin suihkut ensimmäiselle rastille. Ei kovin hyvä alku takaa-ajossa. Jostain syystä alku oli ollut vaikea myös muille koska huolimatta alun rastien virheistä, alkoi kolmosen jälkeen kerääntyä letkaa ja vaikea pienipiirteisellä ollut nelonen lisäsi letkaan pari norjalaista lisää. Letka kuitenkin hävisi puolen välin jälkeen ja jatkoin hetken yksinäni kunnes sain erään ruotsalaisen seurakseni. Selkä oli vain aivan romuna ja jouduin tekemään tosissani töitä että pysyin hänen kintereillään ja kartalla. Vielä maalisuoralla saatiin kunnon sisulaisten loppukiri aikaiseksi kun olimme Teron kanssa yhtä aikaa viitoituksella. Maalissa olin aivan varma että olin pudottanut usean kymmenen sijaa tuloksissa, mutta yllätyksekseni olinkin nostanut sijoitustani neljä pykälää. Hyvillä mielin vein pikkupojat katsomaan Thierryn maaliin tuloa ja huutamaan heja hejaa.
Pekkakin teki takaa-ajossa hyvää jälkeä ja nosti sijoitustaan useita pykäliä.

IMG-20160802-WA00131

Tänä vuonna ei lähdetty päätösillan kisadiskoon, vaan selailtiin tuttujen tuloksia ja pakkailtiin, sillä lauantaina oli edessä tiukka ajomatka Borlängen kautta Tukholmaan. Paluulaivalla väsytettiin lapset leikkipaikassa ja syötiin buffetissa viikon aikana menetetyt kalorit takaisin. 

Mitä jäi päälimmäisenä mieleen tämän vuoden O-Ringenistä?
- ehdottomasti maastot ja hyvät kartat.
- jos Jukola on suunnistajan joulu, niin kyllä Ringen on suunnistajan juhannus.
- oli hienoa olla mukana tapahtumassa jossa pääpirteittään kaikki toimii niinkuin olet sen olettanut toimivan, tai jopa paremmin. 24313 suunnistajaa ei voi olla väärässä.

Ensi vuonna olisi sitten kisapaikkana Arvika.

Kirjoittanut
Jaska

Viimeksi päivitetty (21.08.2016 17:52)